Kun minuutit vaihtuu tunneiksi...

Sanotaanko että viime yö oli valehtelematta elämäni pahin ikinä!

Muusan käytös muuttui radikaalistu puoli yhdeksän aikaan eilen illalla. Oli selvää,että nyt alkaa tapahtua. Muusa tärisi,kitisi ja turvautui todella voimakkaasti minuun pyrkien syliin. Minä istuin laatikon vierellä ja tsemppasin Muusaa olemaan laatikossa.Ensimmäiset työnnöt tulivat klo.21.21 ja sen jälkeen oli hetki taukoa kunnes alkoi supistelemaan tiheämmin.23.18 tuli lapsivedet. Muusa oli koko ajan levoton ja läähätteli voimakkaasti ja tärisi. Työntöjä tuli jatkuvaan, välillä pieniä taukoja vaan ketään ei näkynyt. Käytiin Muusan kanssa pari kertaa kävelemässä ajatuksella että saisimme työnnöt voimistumaan . Työntöjä tuli ja siltikkään ei pentua. Kasvattajan kanssa kirjoiteltiin koko ajan ja hän käski minun kopaista sormella synnytys kanava varmistaaksemme ettei siellä ole pentu jumissa. En tuntenut ketään eikä Muusalta vuotanut kuin pienesti kirkasta nestettä. Kello oli puoli yksi yöllä ja päätimme vielä odottaa tunnin verran (myös toinen konsultoimamme eläinlääkäri sanoi että voi odottaa vielä kerta pentu ei ole kanavassa). Lisää työntöjä ja kävelyjä ja ei mitään edelleenkään. Kopaisin vielä kanavan ja ei edelleenkään tuntunut pentua. Muusa alkoi jo hieman väsyä,vaikka sitkeesti se ponnisti ja ponnisti. Päätimme että on aika lähteä eläinlääkäriin kello 2.00

Saavuttuamme lääkäriin eläinlääkäri kokeili sormin Muusan synnytys kanavan ja totesi pennun olevan hollilla ja sikiöpussi on puhjennut (Muusalta tippuikin aulaan vihertävää nestettä). Lääkäri kokeili muutan minuutin kiskoa pentua ulos ,mutta ei saanut pennusta otetta vaan se luiskahti aina takaisin. Kokeilimme uudelleen niin että Muusan etuosa nostettiin tasolle ,mutta siltikkään pentua ei saatu ulos. Eläinlääkäri totesi pennun olevan todella iso ja isopäinen sekä mitä todennäköisemmin kuollut. Päätös sektiosta tehtiin.

Minä kävin soittamassa kasvattajalle ja Sanna sillä aikaa piti Muusaa ,joka sai tippaletkun ja mahakarvat ajeltiin. Muusa selvästi alkoi olla stressaantunut ja kipeä. Lisää lääkkeitä suoneen ja kohta olikin Muusa nostettava pöydälle ja sille laitettiin neulalla paikallispuudutetta mahaan. Siinä vaiheessa tuo koira oli jo todella sekaisin (myöskin obioidit vaikuttivat asiaan) ja kun suoneen lisättiin vielä lisää rauhottavaa Muusa alkoi jopa vähän murista lääkehuuruissaan. Kun siinä pidin koiraani ja näin miten sekaisin se oli meinasi minulla kaatua päässä kuppi nurin aivan totaalisesti. Teki niin pahaa katsoa rakkaimpaansa siinä tilassa voimatta itse muuta kuin pitää se paikallaan (nytkin tuli kyyneleet silmiin kun tätä kirjoitan). Onneksi eläinlääkäri pian laittoi nukutus aineen ja Muusa sammui siihen paikkaan.

Meidät käskettiin Sannan kanssa odotus tilaan ja voitte vain kuvitella kuinka pitkä aika on puoli tuntia odottaa "tuomiota"! Siinä ehti käydä läpi kaikki mahdolliset tunteet ja ajatukset ja variaatiot kuolleesta Muusasta. Siinä vaiheessa minua ei enää liikuttanut onko pentuja hengissä tai mitä sieltä tulee,kunhan saan vain rakkaani ehjänä kotiin.

Olisikohan kello ollut puoli neljän maita kun hoitaja (ja joka oli muuten aussie kasvattaja) tuli kysymään meiltä haluaisimmeko tulla hankaamaan pentuja.
Kun menimme huoneeseen missä pennut olivat ,antoi hoitaja Sannan käsiin pennun,jonka sanoi olevan se pentu joka oli kanavassa! Pentu jonka ei pitänyt selvitä oli hengissä! Pieni (iso) blue merle poika,joka oli ehtinyt jo vähän kuivahtaa ja oli hieman kapea kropaltaan siksi. Sanna kokeneena aloitti pennun hankaamisen ja nipistelyn saaden sen huutamaan kunnolla ja pian se jo liikkui hyvin eläväisenä ja huuto raikasi  samalla kun sille tarjottiin vähän lisähappea <3
Minulla hoitaja antoi käsiin musta tricolor tytön,joka oli veljeään isompi ja hyvin eläväinen lapsi,joka ei millään olisi halunnut kestää pyyhkeen sisällä ja huuto oli veljeään pahempi.

Kyllä siinä nimittäin herkistyi ja minähän se palahdin pillittämään! Taisi Sannallakin tunteet nousta pintaan etenkin tämän suuren selviytyjä pojan takia. Siinä hetken aikaa pentua hierottuamme oli pian Muusa kursittu kasaan ja se kannettiin huoneen lattialle makaamaan ja pennut aseteltiin tisseille. Kumpikin alkoi imeä hyvin ahnaasti samantien. Minä silittelin Muusaa joka oli aivan lääke pöhnässä.

Jonkun aikaa  siinä annettiin pentujen imeä ja napanuorat katkaistiin . Minä kannoin Muusan röntgeniin ja kaikki oli kunnossa. Muusa takaisin pentujen luo ja se jo niitä varovaisesti ihmetteli ja katseli. Kova oli äitikoiralla valitus ja se reagoi jokaiseen ääneen lääkehuuruissaan.

Pennut punnittiin ja tyttö painoi 300g ja poika 290g

Muusa alkoi jo enemmän kiinnostua näistä ihme avaruusolioista jotka kylkiä pitkin kiipeili ja se tosi nätisti niitä katseli kun pentua tarjosin sen nenän eteen ja yritti jopa heti pestä lastaan <3

Pian pakkasimme pennut laatikkoon ja Muusan autoon ja matka kotia alkoi. Elänlääkäri tahtoi ottaa lapsosista kuvat ennen lähtöä ja vitsailikin pojalle joka kampesi hirveellä raivolla karkuun,että hyvä se on nyt viipottaa kun hetki sitten ei voinut millään liikkua mihinkään synnytyskanavassa:P

Eläinlääkäri sanoikin lähtiessä,että vaikka Muusa olisi saanut rykäistyä jollain taialla ekan pennun ulos olisi toinen jäänyt jumiin. Sanoi myös,jos pentuja olisi ollut enemmän ja ne olisivat täten ollut pienmpia olisi Muusa ne synnyttäny ongelmitta hyvin todennäköisesti,koska viimeiseen asti työntöjä tuli ja yritys oli kova.

Kotona Muusa otti pennut heti hoitoonsa ja vähän ronskistikkin niitä alkoi jynssäämään eikä puhettakaan ,että olisi ollut niille aggressiivinen tai karsastanut niitä mikä on hyvin yleistä sektiopentujen kanssa. Kotona olimme joskus viiden maissa.

Sanna pääsi sitten lähtemään kotiin ja minäkin sain hetken nukuttua (eli reilu tunnin :P ).

Muusa hoitaa pentujaan todella nätisti ja väistelee niitä taitavasti ja maitoa tuntuu riittävän kun painotkin olivat jo nousseet <3

Toivon mukaa myös haava lähtee paranemaan hyvin eikä kehity mitään tulehduksia.
Muusa sai kovasti lääkäriltä kehuja miten reipas se oli ja antoi tehdä toimenpiteitä itselleen ilman mitään aggressiivisuutta tai muuta. Minun ylpeyteni aihe <3

Voin sanoa että ei ole pää ja kroppa ollut tälläisellä koetuksella koskaan! Eikä Muusakaan päässyt sen helpommalla. Minä en muista millon olen viimeksi nukkunut yli 3h unia ja viimeiseen 48h ole tullut nukuttua tuntia-kahta enempää. Ehkä olen ensiyönä unet ansainnut.

ISO ISO KIITOS kaikille jotka oli tukena ja neuvomassa! Kiitos myös Kuopion Tuhatjalan lääkärille ja hoitajalle! En voisi kiittää teitä kaikkia tarpeeksi! 

ps. lapsien "kutsumanimet" tulee isin mukaan (Noppa) ,pikku arpakuutio pelit;)

Meier ja Yatzy

 Ardiente Dulce Sonido "Meier"

Valeroso Soldado "Yatzy"

---------------------------------------------------------------------------------------

Muusa sai koko polttelujen ajan FitDog energya ( jonka voitimme kuva kisasta alku kesästä) ,joka alkuun maistui todella hyvin,mutta olon mennessä tukalammaksi piti siihen vähän sekoittaa kissanruokaa. Muusalle tämä on maistunut myös agilityn aikana,mutta nyt juoma pääsi tositoimiin oikein olan takaa. Myös kun tulimme kotiin olen tarjoillut juomaa ja se maistuu pienen kissanruoka mausteen sisältämänä hyvin. Liotin myös ekaan ruokaan sitä Muusalle,koska ei varmasti tee pahaa saada edelleen puhtia rankempaakin rankemman yön jälkeen. Normi vesi ei edes tunnu Muusalle oikein uppoavan,joten onneksi meillä on FitDogia! #fitdog